Hellurei :33 21.9.2013 klo 17.12
Tiedättekös mitä, tähtöset? Olen korviani myöten rakastunut yhteen poikaan ja hän on myöntänyt, että tunteet ovat molemmin puoleisia <3 Ja kyllä me seurustelemme, ja olen onnellinen, enkä muista milloin olisin ollut näin onnellinen viimeisen puolentoista vuoden aikana.
Suloisempaa ja ymmärtäväisempää ihmistä saa hakea, mutta onnekseni olen löytänyt oman prinssini.
Jos et ole läytänyt omaasi, jatka etsimistä; hän on sielä jossain :)
Love, Migu
What did just happened?! 7.9.2013 klo 10.46
Oi anteeksi hiljaisuuteni :(
Olen tehnyt paljon asioita, niin tää blogi jäi vähän unholaan, anteeksi tämä. Kerronko? No, vaikka.
Olen aloittanut uuden harrastuksen; kilpatanssi, ja se on aivan I-H-A-N-A-A! Joo, ja mun terapia alkaa maanantaina taas, niin vois ehkää masennuskausi päättyä. Ja pääsee taas heppojen pariin, on niin ikävä tallin tuoksua.
Sinkkuelämä alkaa pian pännimään, yh. Ihmiset on joskus rasittavia.
Mutta, rakkaat, palaan taas mahdollisimman pian!!
Love Migu
Tapahtumia 24.6.2013 klo 13.20
Taas täällä Nummelassa ja on käyty pankissa ja kaupassa. Luulin, ettei rahat olleet tulleet tililleni, mutta olinkin vain käyttänyt ne. On hirveän köyhä olo, kun tietää, että tilillä on vähän rahaa.
Ensi kuussa saan palkkani ja se on 210e ja päälle vielä muuta rahaa, eli 1,50e (joo, todella suuri summa) ja saan tilille kaiken kaikkiaan 300,50e. Empäs ole köyhä sen jälkeen.
Ärsyttävää, kun tyyliini kuuluu tällä hetkellä farkut ja huppari ja kaikki kysyvät; "Eikö sinulla ole kuuma?" No, on minulla vähän, mutta kiinnyin tähän huppariin ja käytän sitä, vaikka minulla on aivan älyttömän kuuma. Nytkin on kamalan hiostava ilma ja käytän silti hirveän paksuja vaatteita.
Olen tutustunut yhteen aivan ihanaan poikaan, jota olen alkanut nimittää Mursuksi. Voi luoja, hän on suloinen! Ystäväni on jo suunnittelemassa meille häitä, vaikka emme edes seurustele Mursun kanssa, mutta ystäväni on hieman omalaatuinen, joten annan hänelle anteeksi. En vain kestä välimatkaa, joka välillämme häilyy...
Love Migu
Kirjoittamisesta 19.6.2013 klo 2.30
Mietin välillä niitä päiviä, kun en ollut vielä löytänyt kirjoittamista. Osasin kirjoittaa, mutten vielä osannut tehdä siitä taidetta. Nykyään pääsen elämäni mustista aukoista vain kirjoittamalla. Se on myös pakotieni todellisuudesta ja kiitän Herraa tästä lahjasta suuresti. Kirjoittamisen taito näkyi jo ala-asteella, mutta kouluun tyylini ei ollut sopiva. Tekstit olivat liian pitkiä. Tai sitten opettajani ei vain jaksanut lukea niitä.
Nykypäivänä tulevaisuudessani näkyy valoa, koska tukiverkostoni lisäksi minulla kirjoittaminen.
Love Migu